Kun päivänvalo hiipuu ja kadut alkavat hämärtyä, katuvalot muuttuvat vähitellen tärkeimmäksi tai jopa ainoaksi valonlähteeksi ulkona kuvatessa. Tämä valo on usein lämpimän keltainen tai oranssi, ja se luo aivan erilaisen tunnelman verrattuna päivänvaloon. Varjot pitenevät, kadun pinta saattaa kiiltää, jos se on hieman kostea, ja koko ympäristö saa rauhallisen, melkein unenomaisen ilmeen, joka päiväsaikaan puuttuu kokonaan.
Parhaan tuloksen saa usein kävelemällä hitaasti katua pitkin ja tarkkailemalla, miten valo muuttuu eri kohdissa. Suoraan valopylvään alla valo on kirkkainta, kun taas hieman kauempana se muuttuu pehmeämmäksi ja hämärämmäksi. Kannattaa kokeilla kuvaamista useasta eri etäisyydestä valopylväästä, sillä pieni siirtyminen voi vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten tasapainoinen valo ja varjo kuvassa lopulta ovat.
Ihmisten kuvaaminen katuvalossa
Jos kuvassa on mukana ihminen, kannattaa asettaa hänet lähelle valopylvästä, mutta ei suoraan sen alle, jolloin valo osuu kasvoihin sivulta tai hieman ylhäältä ilman kovia varjoja silmien alle. Tämä asento muistuttaa monella tapaa sisävalaistusta, mutta ulkoilman raikkaus ja kadun tunnelma tuovat siihen oman lisänsä. Kannattaa myös pyytää kuvattavaa pysymään hetken paikallaan, koska heikossa valossa pienikin liike voi näkyä kuvassa epätarkkuutena.
Katuvalon värilämpötila vaihtelee valaisimen mukaan, ja tämä kannattaa ottaa huomioon, kun kuva otetaan. Osa valoista on hyvin keltaisia, osa taas kylmemmän valkoisia, ja tämä ero näkyy selvästi lopullisessa kuvassa. Kokeilemalla eri katuvaloja samalla kävelyllä huomaa nopeasti, millainen sävy sopii parhaiten kyseiseen tilanteeseen ja tunnelmaan, jota kuvaan halutaan.
Ilta kaupungissa tai pienellä kylätiellä tarjoaa yllättävän paljon mahdollisuuksia, kun katuvaloa oppii käyttämään tietoisesti valonlähteenä. Sen sijaan, että hämärää pidettäisiin esteenä kuvaamiselle, siitä voi tulla oma erikoinen tyylinsä, joka näkyy vain tiettyyn vuorokaudenaikaan.
