Heijastukset ovat helposti ohitettu, mutta yllättävän vaikuttava keino tehdä kuvasta mielenkiintoisempi. Sateen jälkeinen lammikko kadulla, tyyni vesilätäkkö puistossa tai kirkas ikkunalasi voi kaikki heijastaa ympäristöään tavalla, joka luo kuvaan ylimääräisen kerroksen. Heijastus voi toistaa taivaan, rakennuksen tai kuvattavan itsensä, jolloin sama aihe näkyy kuvassa kahteen kertaan hieman eri muodossa. Tämä toisto tuo kuvaan symmetriaa ja rauhaa, joka puuttuu monista tavallisista kuvista.
Lammikoiden kanssa kannattaa mennä lähelle ja kumartua alaspäin, jotta heijastus näkyy kuvassa mahdollisimman selkeästi. Mitä matalampaa kuvakulmaa käyttää, sitä voimakkaammin heijastus yleensä erottuu vedenpinnalta. Kannattaa myös kokeilla useampaa kohtaa saman lammikon ympärillä, sillä pienikin muutos kuvakulmassa voi muuttaa heijastuksen suuntaa ja selkeyttä huomattavasti.
Ikkunat ja muut heijastavat pinnat
Ikkunalasit, kiiltävät seinät ja jopa auton peltipinnat voivat toimia samalla tavalla kuin lammikko, joskin heijastus on usein himmeämpi ja vaatii tarkempaa katsomista löytääkseen parhaan kulman. Kannattaa liikkua hitaasti sivuttain ikkunan edessä ja tarkkailla näyttöä samalla, sillä heijastus muuttuu jatkuvasti kuvakulman mukaan. Parhaimmillaan ikkunasta voi löytyä heijastus, joka yhdistää sisällä ja ulkona olevan maailman samaan kuvaan kiinnostavalla tavalla.
Heijastuksen kanssa kannattaa olla tarkkana myös siitä, mitä muuta kuvaan tulee mukaan. Liian sekava tausta heijastuksen ympärillä voi hukuttaa koko idean, joten yksinkertainen ja rauhallinen ympäristö toimii yleensä parhaiten. Joskus kannattaa jopa rajata kuva niin, että vain heijastus ja sen lähin ympäristö näkyvät, jolloin katsojan huomio kiinnittyy suoraan siihen.
Heijastuksien etsiminen muuttaa tapaa katsoa ympäristöä kävellessä, sillä yhtäkkiä jokainen lammikko ja kiiltävä pinta alkaa näyttää mahdolliselta kuva-aiheelta. Pienikin sadekuuro voi näin tarjota uuden tilaisuuden kuviin, jotka muuten olisivat jääneet ottamatta täysin kirkkaana päivänä.
