Yksi yksinkertaisimmista tavoista rauhoittaa kuvan taustaa on kuvata kuvattava niin, että hänen tai sen takana näkyy vain taivas tai tasainen nurmikenttä. Molemmat toimivat lähes tyhjänä pintana, joka ei kilpaile huomiosta itse aiheen kanssa. Tämä on erityisen hyödyllistä silloin, kun ympäristössä on paljon muuta, kuten rakennuksia, autoja tai ihmisiä, jotka muuten näkyisivät häiritsevästi kuvan taustalla.
Taivaan käyttäminen taustana onnistuu usein kumartumalla hieman alaspäin ja kuvaamalla lievästi alaviistosta ylöspäin, jolloin kuvattava nousee taivasta vasten. Tämä toimii parhaiten paikoissa, joissa taustalla ei ole korkeita rakennuksia tai puita, jotka muuten työntyisivät näkyviin taivaan sekaan. Nurmikko puolestaan toimii hyvin, kun kuvataan ylhäältä tai vaakatasosta, jolloin vihreä pinta täyttää suuren osan kuvan alareunasta.
Sään ja valon vaikutus taustaan
Pilvinen taivas antaa tasaisen, vaaleanharmaan taustan, joka korostaa kuvattavaa selkeästi, kun taas kirkas sininen taivas tuo kuvaan enemmän väriä ja kontrastia. Kumpikin toimii, mutta lopputulos näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, kumpi valitaan. Kannattaa katsoa taivasta hetki ennen kuvaamista ja miettiä, kumpi vaihtoehto sopii paremmin juuri kyseiseen tilanteeseen ja kuvattavan vaatteiden väreihin.
Nurmikon kanssa kannattaa varmistaa, että se on tasaista eikä siinä ole selvästi erottuvia esineitä, kuten leluja tai puutarhavälineitä, jotka veisivät huomiota. Pieni siirtyminen sivuun riittää usein siirtämään tällaiset häiriötekijät pois kuvasta kokonaan. Myös nurmikon väri ja kunto vaikuttavat lopputulokseen, joten tuore, tasainen vihreys toimii yleensä parhaiten rauhallisena taustana.
Taivaan ja nurmikon käyttäminen taustana on yksinkertainen keino, joka ei vaadi mitään erityisiä valmisteluja, ainoastaan sopivan paikan ja kuvakulman löytämistä. Kun tausta on rauhallinen, katsojan huomio pysyy koko ajan siellä, missä sen kuuluukin olla, itse kuvattavassa.
